Kuva: Alkemistimunkki: Oluenpanoa luostarin varjoissa

Hämärässä, pyhältä ja tieteelliseltä tuntuvassa kammiossa tapahtumat avautuvat luostarin laboratorion kaltaisessa tilassa – paikassa, jossa hartaus ja löytäminen kietoutuvat toisiinsa. Tilaa valaisee pääasiassa yhden liekin lämmin, lepattava loiste, kenties Bunsenin polttimesta tai varhaisesta alkemiallisesta soihdusta, sen valo tanssii karkeasti veistettyjen kiviseinien yli. Munkki seisoo vakavana keskittyneenä, hänen hahmonsa verhoutuneena hulmuavaan ruskeaan viittaan, joka laskeutuu pehmeiksi laskoksiksi hänen ympärilleen. Hänen päänsä on kumarassa, kun hän hoitaa varovasti pientä astiaa, jonka sisältö kuplii himmeästi, elossa käymisen hiljaisesta energiasta. Tulenvalo heittää teräviä, monimutkaisia varjoja hänen kasvoilleen paljastaen syvät pohdintajuonteet ja vuosien kärsivällisen työn, joka on omistautunut sekä käsityölle että uskolle.

Ilma tuntuu humisevan lähes käsin kosketeltavan hiljaisena, jota rikkoo vain liekin heikko rätinä ja pakenevien höyryjen lempeä sihinä. Huoneen täyttää runsas tuoksukimppu: hiivan maanläheinen myski, humalan makea vivahde ja ikääntyvien tammitynnyrien puinen pohjavire – vihjeitä käynnissä olevasta muutoksesta. Tämä ei ole pelkästään tieteellinen koe, vaan rituaali, joka on syntynyt vuosisatoja vanhoista luostaripanimon perinteistä. Munkin eleet ovat harkittuja, kunnioittavia, ikään kuin hän loisi esiin jotain suurempaa kuin kemia – viljan, veden ja ajan hengellisen muuttumisen pyhäksi eliksiiriksi.

Hänen takanaan tummanpuusta tehdyt hyllyt on siististi reunustettu astioilla ja instrumenteilla: lasisilla alambikoilla, retorteilla ja pulloilla, jotka kaikki heijastavat tulenvaloa hienovaraisesti. Jotkut ovat täynnä meripihkanvärisiä nesteitä, toiset jauheita ja yrttejä, joiden käyttötarkoituksen tuntevat vain niitä käyttävät kokeneet kädet. Metalliputket ja -kierukat kimaltelevat himmeästi varjojen joukossa, jäänteitä monimutkaisesta lämmitys-, tislaus- ja jäähdytysjärjestelmästä. Taustalla häämöttää korkea kirjahylly, jonka rivit kuluneita kirjoja vihjaavat sukupolvien kertyneeseen viisauteen – muistiinpanoihin käymisestä, luonnonfilosofiasta ja jumalallisesta pohdiskelusta.

Liekin valo luo kiviseinän poikki geometristen varjojen ristikon, joka muodostaa kuvioita, jotka muistuttavat pyhiä symboleja tai lasimaalauksia, ikään kuin itse oluenpano olisi omistautumisen teko. Huoneen sommittelu puhuu tasapainon puolesta: tieteen ja uskon, fyysisen ja henkisen, nöyrän ja jumalallisen välillä. Tässä tiedon pyhäkössä eristyksissä oleva munkki vaikuttaa vähemmän oluenpanijalta ja enemmän alkemisti-papilta, joka ohjaa näkymättömiä voimia kärsivällisyyden ja huolenpidon avulla. Jokainen tilan elementti – valon välkkymisestä ilmassa leijuvaan tuoksuun – yhdistyy muodostaen meditaation muutoksesta. Se on muotokuva hiljaisesta intensiteetistä, jossa aika tuntuu pysähtyneen ja kokeilun ja rukouksen väliset rajat liukenevat liekin pehmeässä loisteessa.

Kuva liittyy: Oluen käyminen CellarScience Monk -hiivalla