Kuva: Panimohiiva lähikuva

Tässä silmiinpistävässä lähikuvassa oluthiiva on tallennettu huomattavan selkeästi, sen pienet, pyöreät muodot suspendoituna kirkkaaseen väliaineeseen ja lämpimään laboratoriovaloon. Solut näyttävät kellertäviltä, helmimäisiltä jyvinä, jotka ovat ryhmittyneet ja hajallaan orgaanisella satunnaisuudella, joka korostaa sekä niiden yksilöllisyyttä että yhteistä tarkoitusta. Makro-objektiivin käyttö tuo esiin hiivan pinnalla hienovaraisia tekstuureja – heikkoja harjanteita, täpliä ja ääriviivoja, jotka paljastavat näiden näennäisen yksinkertaisten organismien biologisen monimutkaisuuden. Jokainen jyvän kaltainen rakenne hehkuu pehmeästi kultaisessa valossa, niiden reunojen ympärillä on herkkiä valon taittumisia niiden ajelehtiessa kevyesti suspendoituneena. Tämä suurennettu perspektiivi muuttaa tavallisen joksikin poikkeukselliseksi, nostaen hiivan näkymättömästä mikroskooppisesta aineesta käymisen tarinan keskeiseksi päähenkilöksi.

Sumea tausta luo syvyyden tunteen, joka kiinnittää katsojan katseen tiukasti etualalla olevaan hiivaan. Se vihjaa laboratoriovälineiden – lasiastioiden, mittasylintereiden tai pullojen – läsnäoloon, mutta jättää ne epäselviksi ja korostaa sen sijaan nestemäisessä väliaineessa tapahtuvaa hiljaista draamaa. Tarkennetulla alueella hiivasolujen joukkoon nousee erikokoisia kuplia, jotka viittaavat paitsi pysähtyneisyyteen myös jatkuvaan, elävään prosessiin. Pyöreiden hiivajyvien ja poreilevien kuplien välinen vuorovaikutus tuo dynaamisuuden tunteen, ikään kuin aika itse olisi pysähtynyt käymisaktiivisuuden huipulla. Lämpimät sävyt hallitsevat sommitelmaa, ja meripihkan ja kullanväriset kohokohdat vyöhykkeellä osuvat leijuvien hiukkasten yli luoden visuaalisen mielleyhtymän lopulta tuotettavaan olueen.

Kohtauksen yleinen tunnelma on ammattimainen mutta intiimi, tieteellinen mutta lähes runollinen. Valaistus ei ole ankara eikä kliininen, vaan antaa hiivalle elinvoimaa, joka välittää sekä tarkkuutta että kunnioitusta. Tämä hehku muuttaa solut muutoksen symboleiksi, ilmentäen ihmisten ja mikro-organismien välistä ikivanhaa suhdetta – suhdetta, joka on muokannut kulttuuria, ruokakulttuuria ja pienpanimotoimintaa vuosituhansien ajan. Keskittymällä näihin mikroskooppisiin muutoksen tekijöihin kuva korostaa niiden keskeistä merkitystä panimoprosessissa. Ilman niitä sokerit pysyvät inertteinä, jyvät staattisina ja vierre elottomana. Niiden avulla käyminen kuitenkin herää eloon, synnyttäen aromeja, makuja ja kuplivaa, joka määrittelee oluen.

Sävellys yhdistää tieteen ja taiteen esittämällä oluthiivan sekä laboratoriotutkimuksen kohteena että käsityöperinteen symbolina. Taustalla oleva sumea laboratorioympäristö vihjaa metodiseen tarkkuuteen, kun taas etualalla hehkuvat hiivasolut herättävät luovuutta ja muutosta. Se on kuva, joka juhlistaa näiden elävien organismien hiljaista työtä korostaen niiden tekstuureja ja kuvioita tavalla, joka paljastaa niiden merkityksen paitsi biologisena aineena, myös itse oluenpanon sydämenlyönninä.

Viime kädessä tämä suurennettu näkymä kutsuu katsojan pysähtymään ja pohtimaan käymisen näkymättömiä, usein unohdettuja tekijöitä. Kultainen hehku, leijuvat jyvät ja valon ja varjon pehmeä vuorovaikutus tekevät hiivasta enemmän kuin tieteellisen näytteen – niistä tulee kemian, mikrobiologian ja ihmiskulttuurin kattavan kertomuksen kulmakivi. Valokuva vangitsee hiivan paitsi ainesosana myös oluenpanon taiteen yhteistyökumppanina, joka työskentelee hiljaa nestemäisessä maailmassaan luodakseen jotain suurempaa kuin osiensa summa.

Kuva liittyy: Oluen käyminen Fermentis SafBrew HA-18 -hiivalla