Kuva: Mustan veitsen soturi vastaan Astel tähdettömässä syvyydessä

Kuvassa nähdään animetyylinen yhteenotto yksinäisen Tarnishin soturin ja kosmisen kauhuhahmon Astelin, Pimeyden tähtien, välillä Yelough Anix -tunnelin laajassa maanalaisessa avaruudessa. Kohtaus sijoittuu valtavaan maanalaiseen luolaan, jonka karkeat, rosoiset seinät kohoavat jyrkästi varjoihin, niiden siluetit haalistuvat holvikaton tähtimäisiin täpliin. Etualalla ja keskellä on matala, heijastava järvi, jonka pinta hohtaa himmeästi taistelijoiden heittämässä aavemaisessa valossa. Järven ympärillä oleva maa on täynnä epätasaisia kiviä ja sedimenttiä, mikä antaa vaikutelman autiudesta ja muinaisesta geologisesta iästä.

Ikoniseen Mustan Veitsen haarniskaan pukeutunut soturi seisoo tasapainoisessa ja päättäväisessä asennossa polvet koukussa ja jalat tuettuina kallioista rantaviivaa vasten. Hänen viittansa ja kerrostettu haarniskansa laskeutuvat kulmikkaina laskoksina, mikä on yhdenmukaista Mustan Veitsen Salamurhaajien hiiviskelypainotteisen muotoilun kanssa. Kaksi katanaa on ulospäin kallistettu – toinen hieman eteenpäin, toinen taaksepäin – ja molemmat terät hehkuvat viileällä, kiillotetulla kiillolla, joka heijastaa edessä häämöttävän hirviömäisen olennon luonnotonta valoa. Soturin ryhti välittää valmiutta: sekoitus keskittymistä, sitkeyttä ja harkittua aggressiivisuutta, ikään kuin hän tunnistaisi sekä uhkan mittakaavan että jatkamisen välttämättömyyden.

Astel hallitsee taustaa leijuen järven yllä ilmassa kuin taivaallinen painajainen. Sen massiivinen, segmentoitu ruumis koostuu pimeästä, kosmisesta aineesta, joka on täynnä pyörteileviä sumumaisia kuvioita, antaen vaikutelman, että sen muodossa on kokonaisia galakseja. Olennon pitkänomaiset, hyönteismäiset raajat ulottuvat ulospäin luonnottomissa kaarissa, ja jokainen raaja päättyy kynsiin, luurankomaisiin sormiin, jotka korostavat entisestään sen vierasta luonnetta. Sen kyljistä kurottavat esiin suuret, läpikuultavat siivet, hyönteismäiset mutta aavemaiset, hehkuen himmeästi eteerisiä sävyjä. Sen pää muistuttaa ylisuurta, humanoidista kalloa, mutta vääntynyt – sen ammottava kita on täynnä teräviä, hehkuvia hampaita ja sen silmäkuopat palavat toismaailmallista säteilyä. Leijuen sekä saalistushaluisessa että tuntemattomassa asennossa, Astel näyttää taivuttavan valoa ympärilleen ikään kuin vetäisi painovoimaa sisäänpäin.

Valojen vuorovaikutus lisää sommitelmaan jännitystä ja selkeyttä. Luola on lähes kokonaan valaistu Astelin kosmisella hehkulla, joka kylpee lähellä olevat pinnat pehmeissä sinisissä ja eloisissa violeteissa sävyissä. Soturi on valaistu takaa ja hieman ylhäältä, mikä luo dramaattisen kontrastin, joka korostaa hänen siluettiaan. Järven väreily heijastaa hirviöstä säteileviä taivaallisia värejä, jolloin vesi näyttää kuin osalta yötaivasta. Koko kohtaus huokuu tunnelmaa – mystistä, ylivoimaista ja uhkaavan väkivallan täyttämää.

Kaiken kaikkiaan kuva vangitsee Elden Ringin temaattisen ytimen: pienen mutta taipumattoman Tarnishedin, joka kohtaa kosmisten ja metafyysisten voimien muokkaaman maailman valtavat, tuntemattomat kauhut. Se yhdistää synkän fantasian kosmiseen ihmeeseen ja esittelee hetken, joka on pysähtynyt eeppisen taistelun partaalle.

Kuva liittyy: Elden Ring: Astel, Stars of Darkness (Yelough Axis Tunnel) Boss Fight