Kuva: Taivaallinen Astel laskeutuu valoisaan luolaan

Tämä kuva kuvaa dramaattista synkän fantasian kohtaamista valtavassa maanalaisessa luolassa, jota täplittävät hehkuvat sinisen ja violetin sävyt. Tunnelma on eteerinen ja tuonpuoleinen, ikään kuin luola itsessään olisi fyysisen kiven ja kosmisen tyhjyyden rajalla. Näkymää hallitsevat syvän indigon ja violetin pehmeät sävyt, jotka väreilevät luolan seinistä antaen vaikutelman syvyydestä ja ikivanhasta, koskemattomasta hiljaisuudesta. Himmeä sumu leijuu alla olevan maanalaisen järven yllä heijastaen hienovaraisia tähtien valon hohteita, jotka näyttävät leijailevan ylhäältä.

Sävellyksen keskellä leijuu kohoava hyönteismäinen kosminen olento – Astelin tulkinta, joka on kuvattu korostetulla läpikuultavuudella ja taivaallisella kirkkaudella. Sen pitkänomainen runko näyttää puoliläpinäkyvältä, täynnä pyörteileviä tähtiryppäitä, sumuja ja pieniä kosmisia valoja, jotka ajelehtivat sen hohtavan ihon pinnan alla. Olennon siivet ovat herkät ja valoisat, muistuttaen valtavan taivaallisen sudenkorennon siiviä. Ne ulottuvat ulospäin kerroksellisina kaarina, hehkuen hienovaraisilla laventelin ja vaaleansinisen sävyillä, ja niiden suonikkaat rakenteet heijastavat ympäröivää luolan valoa taittaen sen kuin murtuneen tähtien valon.

Olenton pää on muodoltaan suuri, vaalea ihmiskallo, mutta sitä koristavat kaksi pitkää, taaksepäin kaartuvaa sarvea, jotka ulottuvat majesteettiseen, pahaenteiseen muotoon. Kallon poskipäiden alapuolella ulottuvat tummat, piikikkäät alaleuat, jotka koukkuvat alaspäin kuin luiset viikatteet, antaen olennolle sekoituksen majesteettista kauneutta ja saalistusuhan. Sen silmäkuopat hehkuvat himmeästi kaukaista kosmista loistetta, mikä viittaa yhtä valtavaan ja vieraaseen älykkyyteen kuin itse yötaivas.

Etualalla seisoo yksinäinen tahraantunut soturi, jonka siluetti erottuu terävänä luolan hehkua vasten. Hänellä on yllään kulunut, kerrostettu haarniska, joka tuo mieleen Mustan Veitsen Salamurhaajat, ja hänen takanaan roikkuu repaleinen viitta. Hänellä on kaksi kaarevaa miekkaa, jotka molemmat ovat ulospäin kulmassa, kun hän ottaa puolustusasennon järven kallioisella reunalla. Hänen ryhtinsä välittää päättäväisyyttä, jännitystä ja kunnioitusta – ymmärrystä yläpuolella häämöttävän vihollisen kosmisesta mittakaavasta.

Vaikka taideteos ei olekaan yhtä suuri tai leveä kuin myöhemmät teokset, siinä on rikas myyttisen mittakaavan tunne. Luolan seinät ulottuvat ylöspäin pimeyteen, ja pehmeä violetti valaistus luo halomaiselta hehkun kosmisen olennon hahmon ympärille. Ajelehtivan tähtien valon himmeät läiskät lisäävät surrealistista tunnelmaa, ikään kuin luolasta itsestään olisi tullut taivaallisten voimien kehto.

Kaiken kaikkiaan kohtaus vangitsee hetken hiljaisuutta ennen monumentaalista yhteenottoa ja korostaa kontrastia kuolevaisen soturin ja läpikuultavan kosmisen olennon välillä, jonka keho sisältää tähtiä, tyhjyyttä ja tuntematonta voimaa.

Kuva liittyy: Elden Ring: Astel, Stars of Darkness (Yelough Axis Tunnel) Boss Fight