Kuva: Astelin taivaallinen hahmo kohtaa tahraantuneet

Kuva esittää laajan, maisemapainotteisen synkän fantasiamaiseman, jossa yksinäinen tahraantunut soturi seisoo maanalaisen järven kallioisella reunalla ja kohtaa valtavan kosmisen olennon, joka leijuu hehkuvien vesien yläpuolella. Heitä ympäröivä luola on valtava ja hukkuu sinisiin ja violetteihin sävyihin, sen rosoiset geologiset muodostelmat näyttävät lähes muinaisesta ametistista veistetyiltä. Varjot ulottuvat syvälle koloihin, jotka näyttävät nielevän valoa, kun taas himmeät tähtimäiset täplät leijuvat ilmassa ikään kuin luola itse avautuisi kosmisen syvyyden tyhjyyteen. Ilmakehä on raskas mutta valoisa, pehmeä bioluminesenssin utu leijailee järven lasimaisen pinnan yli.

Tahriutunut seisoo etualalla vasemmalla alhaalla, siluettina terävänä himmeää taivaankappaleiden hehkua vasten. Hän on pukeutunut tummaan, repaleiseen Mustan Veitsen tyyliseen haarniskaan, hänen viittansa liehuu kuluneina kerroksina ja hänen ryhtinsä on jännittynyt taisteluvalmiudesta. Hänen jalkansa ovat nojattu epätasaiseen rantaviivaan, vartalo hieman kallistuneena edessään olevaa valtavaa olentoa kohti. Kummassakin kädessään hän pitelee katanan kaltaista terää, molemmat alhaalla, mutta valmiina nopeaan kostotoimiin. Miekkojen terien kylmä hohde iski luolan ja olennon auran himmeään loisteeseen antaen niille aavemaisen hohteen. Vaikka hänen kasvonsa ovat näkymättömissä, hänen ryhtinsä välittää päättäväisyyttä ja valppautta, sellaisen harjoitellun rauhallisuuden, joka on kohdannut kauhuja aiemmin, mutta ei koskaan mitään aivan tässä mittakaavassa.

Sävellyksen keskiosaa ja oikeaa puolta hallitsee taivaallinen hyönteismäinen olento – Astelin tulkinta, joka on kuvattu korostetulla läpikuultavuudella ja kosmisella eleganssilla. Sen pitkänomainen ruumis ei näytä koostuvan lihasta, vaan ajelehtivista sumuista ja tähtiryppääistä, ikään kuin koko yötaivas olisi loukussa läpikuultavien ulkotukirankalevyjen sisällä. Lukemattomat pienet valot välkkyvät sen muodossa kuin kaukaiset auringot, luoden vaikutelman, että se on sekä olento että kosmos. Sen siivet ulottuvat ulospäin neljässä suuressa kaaressa, puoliläpinäkyvät ja suonikkaat kuin valtavalla sudenkorennolla. Ne hohtavat laventelin ja safiirin hohteilla taittaen ympäröivän luolan valon herkiksi violetin ja sinisen sävyiksi.

Tämän upean mutta pelottavan ruumiin eturintamassa on sarvipäinen, ihmisen kaltainen kallo, karunvalkoinen takanaan olevaa tähtien täyttämää pimeyttä vasten. Kaksi pitkää, kaarevaa sarvea ulkonee kallon kruunusta taaksepäin antaen sille vaikuttavan siluetin. Poskipäiden alapuolella ulkonevat pitkänomaiset alaleuat – terävät, piikikkäät ja hermoja raastavan orgaaniset – jotka työntyvät alaspäin kuin luuhun sulaneet avaruusolennon torahampaat. Kallon kuopat ovat tyhjät mutta himmeästi hohtavat, valaistuina hienovaraisesta, vaihtuvasta tähtien valosta olennon sisäisessä kosmoksessa.

Olennon alavartalosta lähtee pitkä, kiemurteleva häntä, joka pyyhkäisee kaaressa taustan keskiosan poikki. Tätä pyrstöä kiertää joukko ohuita, hohtavia planeettarenkaita – himmeän kultaisia ja puoliläpinäkyviä – jotka pyörivät hitaasti ja tyylikkäissä silmukoissa. Ne heittävät lempeitä heijastuneen valon kehiä, jotka hohtavat järven pinnalla ja korostavat kohtauksen jännityksen taustalla olevaa surrealistista kosmista tyyneyttä. Hienot mutta mahdottomat renkaat korostavat olennon maan ulkopuolista luonnetta ja sen vieraantumista maailman fysiikan laeista.

Yleinen väripaletti on rikas syvien sinisten, indigon ja violettien sävyillä, jotka siirtyvät saumattomasti kirkkaampiin taivaallisiin kohokohtiin. Nämä viileät sävyt luovat syvyyden, mysteerin ja hiljaisen kunnioituksen tunteen säilyttäen samalla kohtauksen uhkaavuuden. Luolan seinät haalistuvat kerroksellisiksi violetin kiven silueteiksi, ja hienovaraiset tähtien valon liukuvärjäykset väreilevät veden yli sekoittaen luonnollisen ja kosmisen.

Kaiken kaikkiaan kuva vangitsee hetken, joka leijuu kauhun ja ihmetyksen välissä: kuolevainen soturi seisoo läpikuultavaa, toismaailmallista olentoa vastapäätä, jonka ruumis on tehty tähdistä ja tyhjyydestä. Kyseessä on yhteenotto, joka ei ole lavastettu pelkästään luolassa, vaan aineellisen maailman ja jonkin valtavan, mahdottoman kosmisen valtakunnan rajalla.

Kuva liittyy: Elden Ring: Astel, Stars of Darkness (Yelough Axis Tunnel) Boss Fight