Kuva: Tarnished kohtaa Black Blade -sukulaisen

Tämä kuva esittää synkän fantasian yhteenoton naturalistisella ja maalauksellisemmalla tyylillä. Sävy on raskas, tunnelmallinen ja elokuvamainen – paljon vähemmän tyylitelty kuin aiemmat versiot. Animaatiokuvien sijaan taideteos tuo mieleen öljyvärimaalauskuvion, jossa on hallittu siveltimen pehmeys, luonnollinen valon hajaantuminen ja maadoitettu painon ja mittakaavan tunne. Kamera on vedetty kauemmas taaksepäin, jolloin molemmat hahmot näkyvät selvästi raunioituneen joutomaan karussa avaruudessa.

Tarnished seisoo etualalla vasemmalla alhaalla, osittain poispäin katsojasta, asemoituna puoliväliin etenemistä ikään kuin sitoutuneena kuromaan umpeen välimatkan edessään olevasta valtavasta uhasta huolimatta. Heidän haarniskansa muistuttaa Mustaa Veitseä, nyt realistisesti toteutettuna: karhennettuja nahkalevyjä, tikkauksia, sään tahraamatta, mudan tummentamia helmoja. Sadejuovat värjäävät heidän viittansa ja rintapanssarinsa kastellen kangasta, niin että se tarttuu vahvemmin vartaloon. Toisessa kädessä Tarnished puristaa ohutta tikaria, toisessa pidempää terää, jota pidetään matalalla ja eteenpäin kulmassa, valmiina iskemään. Asento välittää liikettä ja valmiutta pikemminkin kuin staattista asettelua – toinen jalka kaivautuu märkään maahan pidon toivossa, hartiat siirtyvät eteenpäin suuntautuneena.

Heidän yläpuolellaan kohoaa Mustan Terän Suku – uskomattoman pitkä, luurangonmuotoinen ja kauhea. Sen luut eivät ole kalpeat, vaan pikimustia, kiillotettuja kuin vulkaaninen kivi ja hohtavat hienovaraisesti hämärässä valossa. Rinta on edelleen rapistuvien, ruosteisten ja ajan runtelemien panssarilevyjen peitossa. Panssarin pintarakenne muistuttaa hapettunutta rautaa, joka on tummunut vuosisatojen altistuksen ja kuoleman vaikutuksesta. Sen alla on tuskin näkyvissä jälkiä kylkiluiden rakenteesta ja varjojen syvyisistä onteloista. Paljaat ja luurangonmuotoiset raajat ovat pitkät ja terävät, ja ne luovat häiritsevän tunteen luonnottoman korkeudesta ja ulottuvuudesta. Kallo on sarvipäinen ja ontto, ja silmät hehkuvat pirullisen punaisina myrskyn harmautta vasten.

Siivet levittäytyvät olennon taakse laajoina, ahdistavina kaarina – raskaita, lepakkomaisia kalvoja, jotka ovat iän ja sään syöpymiä. Niiden reunat ovat rispaantuneet, ja alemmat juovat ovat repeytyneet eroosioiviksi reunuksiksi. Sade kerääntyy niiden rakenteen ympärille juovina, vangiten ja heijastaen himmeää siniharmaata valoa, joka suodattuu yläpuolella olevien tiheiden ukkospilvien läpi.

Sukulaisilla on kaksi massiivista asetta: oikeassa kädessään pitkää mustaa isomiekkaa, joka on suorateräinen, mutta lohjennut ja kulunut, ja vasemmassa kädessään painavampaa, kultateräistä terää – osittain viikate, osittain isomiekka, iän tahraama ja tylsä. Aseiden suuntaus viittaa toimintaan: terät eteenpäin kulmassa, valmiina ikään kuin kesken heilautuksen tai törmäyshetkellä.

Ympäröivä ympäristö syventää kohtauksen synkkää sävyä. Maa on mutaa ja rikkoutunutta kiveä, sade kerääntyy mataliin painanteisiin, kostea sammal peittää vanhojen raunioiden palasia. Horisontti haalistuu sumuun ja tuhkaseen, ja kuolleen maan keskellä näkyy rosoisia siluetteja romahtaneista pylväistä ja karuista puista kuin hautakiviä. Koko väripaletti kallistuu syvän harmaan, viileän vihreän ja tyydyttymättömän ruskean sävyihin – joita vain teräksen korostukset ja Sukulaisten silmien pirunpunainen väri täydentävät.

Sävellys vangitsee jännittävän hetken, ei elokuvamaisena spektaakkelina, vaan brutaalina todellisuutena. Tahriutuneet kohtaavat paljon suuremman ja ikivanhemman vastustajan. Silti kuvassa on liikettä, ei halvaantumista – miekat kohotettuina, jalat koottuina, siivet levitettyinä, sade leikkaa väliä. Yksittäinen kuva taistelusta, joka voi päättyä voittoon tai tuhoon.

Kuva liittyy: Elden Ring: Black Blade Kindred (Forbidden Lands) Boss Fight