Kuva: Taistelu sokaisevassa lumessa

Tässä puolirealistisessa kuvauksessa Elden Ringin jäisellä rajaseudulla käydystä järkyttävästä yhteenotosta katsoja joutuu Pyhitetyn lumikentän laajaan, myrskyn runtelemaan alueeseen. Kaiken maisemassa – hillitystä taivaasta vasempaan puurajaan – on niellyt tiheä lumimyrsky, joka hämärtää syvyyden ja etäisyyden harmaan, valkoisen ja jäisen sinisen pyörteileviksi sävyiksi. Lumimyrsky ajaa rajuja puuskia maan yli, ja sen puuskat leviävät vinosti sommitelman poikki vihjaten sekä nopeudesta että purevasta kylmyydestä. Maasto itsessään on epätasainen ja halkeileva, ja matalat lumikinokset kerääntyvät halkeamiin routaisten kallioiden rosoisten kohtien väliin, antaen vaikutelman armottomasta, elottomasta tundrasta.

Tämän jäisen autiomaan eturintamassa seisoo yksinäinen soturi, joka on pukeutunut repaleiseen, tummaan haarniskaan, joka tuo mieleen Mustan Veitsen kokoonpanon. Heidän ryhtinsä on tukeva ja maadoittunut, polvet koukussa kuin olisivat vain hetken päässä joko väistöhyökkäyksestä tai aggressiivisesta iskusta. Heidän hartioiltaan roikkuva viitta liehuu rajusti tuulessa, sen repaleiset reunat käpertyvät ja napsahtelevat kuin repaleiset liput. Molemmat käsivarret ojentuvat ulospäin ja puristavat kahta hoikkaa miekkaa, joiden reunat hohtavat himmeästi siinä vähässä valossa, joka läpäisee lumen peittämän taivaan. Hahmon huppu peittää suurimman osan hänen piirteistään, jättäen näkyviin vain varjoisan häivähdyksen päättäväisyyttä, kun he kohtaavat edessään olevan hirviömäisen vihollisen.

Kuvan oikeaa puolta hallitsee Kuolemanriitin lintu, joka tulkitaan tässä luurankomaisemmaksi ja ruumiinmaisemmaksi kuin ensimmäisessä versiossa. Sen tornimainen hahmo kohoaa kinostuneesta lumesta groteskin loistokkaasti. Sen jalat ovat pitkät ja luunhoikut, päättyen koukkuun kynsiin, jotka uppoavat osittain maahan ikään kuin ankkuroisivat olennon myrskyyn. Rintakehä on täysin paljaana, sen luut ovat sään kulumia, lohjenneet ja järjestäytyneet luonnottoman teräviin ääriviivoihin. Sen siipiin tarttuu repaleisia, varjontummia höyheniä, jokainen yksittäinen palanen liehuu myrskyn mukana kuin revitty hautajaisliina.

Olennon kallo on sen kammottavan anatomian keskipiste. Terävällä lintugeometrialla veistetty, mutta ontoissa silmäkuopissaan kiistatta ihmismäinen kallo hehkuu sisältä kylmää sinistä loistetta. Tämä aavemainen tuli syöksyy ylöspäin taivaansinisen liekin patinana, joka lepattaa rajusti myrskytuulessa ja heittää aavemaisia valoja olennon luurankomaisiin kasvoihin ja ylävartaloon. Aavemainen hehku leviää ympäröivään ilmaan ja kylpee putoavan lumen toismaailmallisessa säteilyssä, joka yhdistää visuaalisesti olennon luonnottoman läsnäolon sen epäpyhään alkuperään.

Pitkänomaisessa oikeassa kädessään Kuolemanriitin lintu puristaa koukussa olevaa kepin kaltaista sauvaa, joka on ikoninen elementti sen pelissä esiintyvässä kuvauksessa. Sauva kaartuu taaksepäin sileässä puolikuun muodossa, ja sen pintaan on kaiverrettu himmeitä symboleja ja hienovaraisia huurrekuvioita. Tapa, jolla olento pitää sitä – puoliksi koholla, puoliksi tuettuna – viittaa sekä rituaaliseen merkitykseen että välittömään uhkaan. Vaikka sen vasen siipi leviää leveänä, kaartuvana siluettina, oikea siipi kaartuu hieman sisäänpäin luoden vaikutelman saalistushaluisesta keskittymisestä sen leijuessa haastajansa yllä.

Soturin ja Kuolemanriitin linnun välinen kontrasti luo silmiinpistävän kerronnan – kuolevainen hahmo jää valtavan, ruumiista syntyneen, aavemaisen liekin täyttämän hirviön varjoon. Ympäröivä lumimyrsky lisää hetken jännitystä sumentamalla sivuhuomiot, mutta tuomalla kaksi taistelijaa terävästi esiin, ikään kuin kohtalo itse olisi jäädyttänyt maailman todistamaan heidän yhteenottoaan. Koko kohtauksessa on eristäytyneisyyden, kauhun ja raivokkaan päättäväisyyden tunnelmaa, joka tuo täydellisesti mieleen ne karut haasteet, jotka määrittelevät Elden Ringin anteeksiantamattomimmat alueet.

Kuva liittyy: Elden Ring: Death Rite Bird (Consecrated Snowfield) Boss Fight