Kuva: Hämärässä tahraantunut ennen sieppaajaneitsyitä

Kuva esittää laajemman ja vetäytyneemmän näkökulman jännittyneeseen yhteenottoon palavan kivihallin sisällä. Kamera vetäytyy taaksepäin antaen laajemman kuvan taistelukentästä ja korostaen korkeiden Abductor Virginien valtavaa läsnäoloa heidän kohdatessaan yksinäisen Tarnishin. Mustaan Veitseen pukeutunut soturi näkyy kolmen neljäsosan takakulmassa – raajat ryhdikkäästi, paino siirretty eteenpäin, aavemainen sininen tikari tiukasti oikeassa kädessä. Heidän siluettinsa erottuu terävänä tulen valaisemaa lattiaa vasten, viitta rispaantunut ja lepattava kuin revitty varjokangas, mikä viittaa liikkeeseen, valmiuteen ja horjumattomaan keskittymiseen.

Sieppaajaneitsyet hallitsevat keskialuetta ja taustaa paljon uhkaavammin kuin ennen. Heidän metallirunkonsa muistuttavat pyörillä kulkevia valtavia rautaneitoja – korkeita, kapenevia, päällystettyjä kuin naiselliseen muotoon taotut hautamonoliitit. Heidän haarniskansa on nyt tummempi, lähes noen mustunut, heijastaen vain oranssin tulen niukkoja välähdyksiä. He näyttävät muinaisilta, teollistuneilta ja lähes hautajaismaiselta läsnäollessaan, kuin tietoisuuden ansainneilta teloitusvälineiltä.

Heidän kasvonsa ovat sileät, kalpeat naamiot – eivät enää tyynet, vaan kylmät ja levottomat, silmät syventyneet varjoon, hienovaraisesti koverrettu poistamaan kaikki elämän vihjeet. Heidän huppunsa on teroitettu kulmikkaiksi muodoiksi kuin goottilaiset tornit, ja heidän hiuksen kaltaiset metallisäikeensä putoavat jäykästi kuin veistos. Heidän käsivartensa eivät ole käsivarsia ollenkaan – ketjut roikkuvat heidän hartioiltaan kuin käärmeet, pitkät ja raskaat, jokainen lenkki niin paksu, että se murskaa luun. Päissä roikkuu massiivisia puolikuun muotoisia kirveenteriä, painavia ja raakoja, jokainen terä lepää lähellä maata ikään kuin odottaen heilautusta yhteen kohtalokkaaseen kaareen. Lähimpänä oleva Neitsyt nojaa eteenpäin ikään kuin lähestyisi, ketjut osittain ylhäällä, kun taas kaukana keskellä oleva seisoo kuin hiljainen teloittaja odottamassa iskukäskyä.

Ympäristö on laajentunut kuvassa: kohoavat kivipylväät haalistuvat savuksi ja hiiliksi. Liekit nuolevat ylöspäin lattian näkymättömistä halkeamista maalaten luolamaisen salin pahansuovan oranssiksi. Tuhka putoaa kuin polttava lumi. Salin syvyys on nyt selvästi luettavissa – varjot kasaantuvat varjojen taakse, pilarit vetäytyvät mustuuteen, kunnes savu nielee ne. Laaja kuvakulma saa kaiken tuntumaan suuremmalta, ahdistavammalta – Tahrantuneet pienemmiltä, mutta eivät yhtään uhmakkailta.

Tässä taistelua edeltävä hiljaisuus tuntuu entistäkin terävämmältä. Tarnished seisoo yksin: huppu alhaalla, terä loistava, jalat odotukseen jännittyneinä. Abductor Virginit, tummemmat ja mahtavammat, häämöttävät kuin tulessa ja surussa taotut teloituspatsaat. Hyökkäys ei ole vielä alkanut, mutta kuva hengittää uhkaavaa väkivaltaa – hidas sisäänhengitys ennen kuin teräs huutaa ilman läpi. Laajempi perspektiivi muuttaa hetken joksikin myyttiseksi, fatalistiseksi ja suureksi: yksinäinen taistelija mekaanisia jättiläisiä vastaan palavassa maailmassa, vain yksi kylmän sinisen valon terä leikkaamassa pimeyden läpi.

Kuva liittyy: Elden Ring: Abductor Virgins (Volcano Manor) Boss Fight