Kuva: Kaoottinen käyminen sotkuisella panimotyöpöydällä

Valokuvassa on hämärästi valaistu, tunnelmallinen laboratoriopöytä, jossa tieteen ja oluen valmistuksen draama avautuu kaaoksen ja epätäydellisyyden hetkessä. Kuvan keskipisteenä on etualalla oleva suuri erlenmeyerpullo, jonka lasiseiniin on kaiverrettu tilavuusmerkintöjä, jotka hohtavat himmeästi kattolampun lämpimässä, meripihkanvärisessä loisteessa. Pullo on täytetty vaahtoavalla, meripihkanvärisellä nesteellä, joka on puhkeanut hallitsemattomaan käymiseen. Vaahto nousee sen kapeasta kaulasta, valuu tahmeina noroina pitkin pullon seiniä ja kerääntyy karhealle puupinnalle. Vilkas porina ja vaahtoava pää symboloivat pieleen mennyttä käymisprosessia, jossa luonto on ohittanut ihmisen yritykset kontrolloida sitä.

Pullon ympärillä sekamelska keittovälineitä ja -tarvikkeita lisää epäjärjestyksen ja turhautumisen tunnetta. Kyljellään makaa puoliksi unohdettu areometri, jonka lasiputki heijastaa hämärän valon heijastuksia. Sen vieressä on pieni pullo, jossa lukee ”HIIVA”. Sen steriili valkoinen kotelo on jyrkässä kontrastissa sitä ympäröivän vaahdon ja läikkyneen nesteen villiin maisemaan. Lähellä on pieni puinen kulho, jossa on muutamia hajallaan olevia mallasohranjyviä, muistuttaen panimoprosessin raa'asta ja yksinkertaisesta alkuperästä – ainesosista, jotka ovat jyrkässä ristiriidassa käymisen arvaamattomuuden kanssa.

Pöydän oikealla reunalla on repaleinen oluenpano-opas. Sen sivut ovat kellastuneet ja käpristyneet, ja sen kuluneeseen kanteen on leimattu lihavoitu otsikko ”BREWING”. Tämä opas tuntuu vähemmän oppaalta ja enemmänkin jäänteeltä, sekä kertyneen tiedon että yrityksen ja erehdyksen turhautumisen symbolilta. Sen läsnäolo vahvistaa epätäydellisyyden teemaa, ikään kuin jopa vuosisatojen viisaus olisi joskus voimaton hiivan oikukasta käyttäytymistä vastaan.

Tausta on utuinen ja varjoisa, ja lasitavarat ja laboratoriolaitteet näkyvät himmeästi savuisen hunnun läpi. Pullot ja koeputket ovat käyttämättöminä sulautuen hämärään kuin hylättyinä kesken kokeen. Ympäröivä valo on himmeä ja tunnelmallinen, ja yksi kattolamppu heittää lämpimän, lähes ahdistavan hehkun työpöydän ylle. Tämä valaistus korostaa vaahtoavaa pulloa ja hajallaan olevia työkaluja, mutta jättää muun laboratorion hämärän peittoon. Vaikutelma on elokuvamainen, herättäen sekä intiimiyttä että levottomuutta – kuin still-kuva tarinasta sinnikkyydestä, turhautumisesta ja vastahakoisesta kunnioituksesta luonnon hallitsemattomia voimia kohtaan.

Sävellys välittää enemmän kuin yhden epäonnistuneen kokeen aiheuttaman kaaoksen. Se kertoo oluenpanosta sekä taiteena että tieteenä, jossa kontrolli ja arvaamattomuus ovat ikuisessa ristiriidassa. Pullon purkautuminen symboloi hiivan – oluentuotannon elävän moottorin – elinvoimaa ja arvaamattomuudea, kun taas työkalut, jyvät ja manuaali korostavat panimon ikuista kamppailua käsityötaidon ja biologian tasapainottamisessa. Kokonaiskuva on täynnä levottomuuden ja nöyryyden tunnetta, muistutuksena siitä, että jopa huolellisimmat valmistelut voivat antaa periksi käymisen kurittomalle hengelle.

Yhdistämällä maalaismaisen oluenpanotavan elementtejä laboratoriotarkkuuteen valokuva maalaa dramaattisen muotokuvan eurooppalaisen oluthiivan kanssa työskentelyn haasteista. Se on samanaikaisesti tutkimus tekstuurista ja tunnelmasta – vaahto lasia vasten, puu valoa vasten – sekä turhautumisen ja kunnioituksen allegoria. Katsojille se herättää mielikuvan pieleen menneen oluenpanon aistimaailmasta: karkaavan vaahdon sihinästä, läikkyneen käymisen kirpeydestä, käyttöohjeen ummehtuneesta paperista ja jännittyneestä tunnelmasta, jossa panimomestari kohtaa luonnon arvaamattomuuden.

Kuva liittyy: Oluen käyminen Bulldog B44 -hiivalla