Kuva: Hiivaviljelmän säilytys kellarissa

Tämä kuva herättää ajattoman käsityötaidon ja hiljaisen kunnioituksen tunteen hämärästi valaistun kellarin maalaismaisessa syleilyssä. Tilaa määrittelevät maanläheiset tekstuurit ja hillitty valaistus, jossa lasipurkkirivit reunustavat seinien poikki ulottuvia sään kuluttamia puuhyllyjä. Jokainen purkki on täynnä kullanväristä nestettä, joka hehkuu pehmeästi yhden kattovalaisimen lämpimässä valossa luoden lempeitä heijastuksia ja pitkiä, mielialaisia varjoja, jotka väreilevät huoneen poikki. Purkit on järjestetty huolella, ja niiden yhtenäisyys viittaa paitsi säilytykseen, myös kuratoituun käymisarkistoon – jokainen astia on luku jatkuvassa mikrobien muutoksen tarinassa.

Etualalla yksi purkki erottuu muista ja on asetettu näkyvästi puiselle pöydälle, jossa on vuosien käytön jälkiä. Sen kansi on poistettu, paljastaen vaahtoavan, kevyesti kuplivan pinnan, joka vihjaa sisällä olevasta elinvoimaisesta hiivaviljelmästä. Purkin sisällä oleva neste on elossa, ja sen pintaa elävöittää hitaasti vapautuva hiilidioksidi, joka on näkyvä merkki käynnissä olevasta käymisestä. Vaahto on herkkää mutta pysyvää ja muodostaa kermaisen kerroksen, joka kertoo hiivan terveydestä ja aktiivisuudesta. Purkin vieressä pieni astia ja irrotettu kansi lepäävät hiljaa, mikä viittaa äskettäiseen vuorovaikutukseen – ehkä näyte on otettu, viljelmää on ruokittu tai erän valmius on tarkistettu. Tämä kuvan hiljaisuuteen tallentunut pysähtymisen hetki kutsuu pohtimaan ihmisen käsien ja mikrobielämän läheistä suhdetta.

Itse kellari on tunnelmallinen. Ikääntyneet ja hieman epätasaiset puiset hyllyt antavat näyttämölle käsin kosketeltavan autenttisuuden. Niiden pinnat ovat ajan ja käytön tummentamat, ja niiden heittämät varjot luovat valon ja pimeyden rytmin, joka vahvistaa syvyyden ja suljetun tilan tunnetta. Seinät ovat tuskin näkyvissä, varjojen peittämät, antaen purkeille ja niiden sisällölle keskipisteen. Valaistus on pehmeää ja suunnattua, keskittyen purkkeihin ja pöytään, luoden visuaalisen hierarkian, joka kiinnittää katsojan katseen etualalla kuplivaan purkkiin samalla tunnustaen muiden purkkien hiljaisen läsnäolon.

Tämä ympäristö on enemmän kuin varastotila – se on käymisen pyhäkkö, paikka, jossa biologia ja perinne kohtaavat hitaassa ja harkitussa muutosprosessissa. Purkkien sisällä oleva kultainen neste voi olla hunajaa, simaa tai erikoishiivajuotetta, mutta sen tarkka identiteetti on toissijaista sen herättämän tunnelman kannalta. Tärkeää on sen säilyttämisessä näkyvä huolenpito, prosessia kohtaan osoitettu kunnioitus ja ymmärrys siitä, että käyminen ei ole pelkkä kemiallinen reaktio, vaan elävä, hengittävä yhteistyö luonnon ja tarkoituksen välillä.

Kuva välittää hiljaisen pohdiskelun ja tieteellisen uteliaisuuden tunnelmaa. Se kutsuu katsojan pohtimaan hiivan näkymätöntä työtä, sen käyttäytymistä ohjaavia hienovaraisia lämpötilan ja ajan muutoksia sekä ihmisen roolia sen kasvun vaalimisessa ja ohjaamisessa. Sommittelunsa, valaistuksensa ja yksityiskohtiensa kautta kuva kertoo tarinan säilyttämisestä – ei vain ainesosien, vaan myös tiedon, perinteen ja mikrobielämän ylläpitämiseksi tarvittavan herkän tasapainon säilyttämisestä. Se on muotokuva käymisestä sekä käsityönä että tieteenalana, jossa jokainen purkki sisältää paitsi nestettä myös potentiaalia.

Kuva liittyy: Oluen käyminen CellarScience Nectar -hiivalla